Hoitoa ja huoltoa

To play, press and hold the enter key. To stop, release the enter key.

Syyspuuhia

Säiden viilennyttyä niin, etteivät mehiläiset enää aktiivisesti lennä, voi pihalla aloittaa pesäkaluston huoltotyöt. Touhuaminen tahmeiden kehien, mehiläisvahan ja propoliksen kanssa on sen verran sotkuista, että ulkopuuha on paras vaihtoehto! Lisäksi vahan kuumentaminen sisältää aina leimahtamisriskin, jos huomio herpaantuu.

 

Näihin työteliäsiin huoltopuuhiin koitetaan mehiläisvuosien mittaan kehitellä toimivampia ratkaisuja. Nyt päätimme tehdän isoimmasta hunajasäiliöstä, joka on meidän käytännöille liian suuri, höyryttimen! Isäntä teki säiliön pohjalle korotetun ritilän mäskin erottamiseksi ja yläosaan kannattimet puukehille. Kanteen tehtiin reikä ostetun höyrynkehittimen letkulle, ja alaosan hunajahana toimi verrattomasti myös vahahanana!

Meillä oli nyt pihalla pinoissa pesälaatikoita täynnä "tuhottavia" kennoja. Nämä olivat talven kuolleista pesistä, karhun tuhoamasta, ja isäksi vuosien mittaan sikiöosastoissa toukkakalvoista tummiksi muuttuneita ja siksi hunajan linkouksen jälkeen kiertoon joutavia. Kesäsäilytyksessä yhteen torniin oli myös päässyt viheliäinen vahakoisa, mutta onneksi huomasin tämän ennen kuin koko pinon mehiläisvahat olisivat koisan käsittelyssä muuttuneet puruksi ja tahmeaksi seitiksi...

 

Eihän tässä mitään oikeasti tuhota, vaan kierrätetään! Höyrytyssäiliössä vaha sulaa ja tippuu alaosan ritilälle. Iso osa toukkakalvoista jää ritilän päälle ja vaha valuu säiliön pohjalle, mistä se lasketaan astioihin jäähtymään. Jäähtyessä vaha nousee veden pinnalle ja mukana tullut roska kerrostuu näiden väliin. Aikanaan sanko kumotaan ja vahan jatkopuhdistustarve arvioidaan, vahakakun pohjasta vuollaan roskainen vaha uudelleensulatukseen. Puukehät puhdistuvat karkeasti höyryssä ja siirtyvät nekin jatkokäsittelyyn.

Koska hunaja on elintarvike, vaikkakin ominaisuuksiltaan jo antimikrobinen, kalusto puhditetaan huolellisesti. Puisista pesälaatikoista rapsutan ensin talteen käyttökelpoisen propoliksen ja käyn pinnat läpi irtoroskasta maaliraapalla. Tarvittaessa laatikot pestään vedellä ja liekitetään

pinnoiltaan kaasutoholla. Ennen höyrytystä rapsutan myös puisista kennokehistä propoliksen talteen. Vahansulatuksen jälkeen kehät käyvät vielä sooda- tai lipeäpesussa.

Tämä keittovaihe on edelleen himpun työläs. Koska emme ole saaneet hankituksi toimivaa muuripataa, kuumennamme veden tynnyrissä rantanuotiolla. Järvivesi on kylmää, tynnyriin tulee aina laitettua runsaasti vettä, ja tulen lämpö menee osin harakoille, joten tulia saa poltella pitempään vettä lämmittäessä, kuin mitä itse keittämiseen menee aikaa! Mutta toisaalta, kun vesi kiehuu, tynnyriin saa ainakin 20 puukehää kerralla, ja homma sujuu sitten vauhdilla!

Kuumat kehät huuhdellan sitten vielä hyvin, ja pakataan pesäosastoihin kuivumaan Immalanjärven rantatuulissa... Loppukuivaus rantasaunan jälkilämöissä, ja pesälaatikkopinot voidaan varastoida odottamaan kehien langoittamista ja vahoittamista talven pimeillä.

 

 

Jokaiselle pesälle tarvitaan vuosittain ainakin yksi laatikollinen puukehiä uudella vahapohjukkeella. Tässä rivissä saunarannassa meillä on nyt vajaat 17 pesälaatikkoa, kussakin 10 puukehää. Varastossa odottaan 15 kiloa mehiläisvahalevyjä eli vahapohjukkeita. Kun osa kehistä vielä osoittautuu korjauskelvottomiksi, vahat riittävät juuri tälle kehämäärälle!

Pergan eli mehiläisleivän kauppakunnostus

Marraskuun märkyydessä ja harmaudessa on välillä myös pirteitä pakkasaamuja. Ne ovat ihan parhaita pergakakkujen työstämiseen!

 

Kesän aikana ja viimeistään hunajan korjuussa pesistä on poistettu tummuneita kakkuja ja eri syistä ruokakakkuja voidaan myös muuten harkiten ottaa talteen. Nämä varastoidaan pesälaatikoissa, ja hunajankorjuun jälkeen laatikot annetaan mehiläisille siivottavaksi käsittelyä vaikeuttavasta, herkullisen tahmeasta hunajasta. Ja senhän ne todella mielellään tekevät! Kun hunaja on otettu parempiin suihin, vahakakut on helppo painella rikki ja laittaa pergaa sisältävät osat pakkaseen odottamaan näitä kirkkaita marraskuun aamuja...

 

Ensimmäinen tehtävä on murskata kakut niin, että mehiläisvaha murenee ja perganappulan vapautuvat puhdistettavaiksi. Kaikkeen tällaiseen on olemassa koneistetut linjastot, mutta aina on myös käsityötä ja silmävaraista puhdistamista. Meillä murskaus tapahtuu korkeassa sankossa maalivispilällä! Varsin näppärää, mutta joitain niksejä on osattava... Seuraavaksi murska siivilöidään, jolloin hieno vahamurska, toukkakalvoja ja jonkinverran hienontunutta pergaa saadaan pois.

 

Tässä vaiheessa perganappulat ovat jo tunnistettavissa, näitähän näkee Virossa hunajahyllyissä myynnissä! Käsittely jatkuu ja koko ajan joukkoon kuulumattomia sattumia siivotaan pois. Nyt perga laitetaan "uuniin" eli se kuivataan miedossa lämmössä niin, että suutuntuma on mukava. Vielä tarvitaan hiertäminen, jolloin saadaan taas toukkakalvoja ja muuta purkkiin kuulumatonta pois, vielä silmävarainen tarkistus ennen pakkaamista myyntipakkauksiin.

Kaikki sattumat ja siivilöity aines laitetaan visusti talteen ja tarjoillaan mehiläispesiin aikaisin keväällä, kun luonto ei vielä juuri ruokaa anna, mutta kuningattarella on tarve alkaa munimaan vahvistaakseen yhteiskuntaansa talven tappioiden jälkeen.

 

Pergan valmistuksessa mehiläispesässä mikrobitoiminta on kuluttanut siitepölyn sokereita, sokerit ovat pilkkoutuneet pienemmiksi. Myös proteiinien molekyylikoot ovat pienentyneet ja perga sisältää siitepölyä enemmän ensyymejä ja vitamiineja, mm. K-vitamiinia. Valmiin pergan maitohappopitoisuus on n. 3% mikä tekee siitä hyvin säilyvän: parhaiten pimeässä ja viileässä.

 

Pergaa suositellaan otettavan aamuisin ennen syömistä muutamia nappuloita. Se on vatsaystävällistä ja sen voi nauttia sellaisenaan ilman liottamista tai sekoittamista vaikkapa jugurttiin. Joillakin pergan nauttiminen illalla auttaa nukahtamisessa ja parantaa unen laatua!

Talvista punkki-torjuntaa

Tarhamehiläisillä on sairauksia ja syöpäläisiä, joita vastaan mehiläistarhaaja tekee töitä parhain käytettävissä olevin keinoin. Mitään lääkkeitä tai tuholaismyrkkyjä emme käytä, vaan pitämällä mehiläispesät mahdollisimman vahvoina ja olosuhteet niille suotuisina, ne pystyvät itse vastustamaan hankaluuksiaan.

Varroa-punkit lisääntyvät mehiläispesissä ja imiessään mehiläisistä kudosnesteitä, ne heikentävät yhteiskuntaa ja altistavat mehiläisiä erilaisille sairauksille. Punkit hakeutuvat pesissä toukkakennoihin munimaan ja lisääntymään yhdessä mehiläistoukan kanssa, ja siksi kesällä pesistä poistetaan säännöllisesti kuhnuritoukkakennoja. Näin pesissä valmistuva hunaja ei altistu millekään ylimääräiselle aineelle.

Sadonkorjuun jälkeen, kun hunaja on kerätty pois ja pesille annetaan vahvaa sokeriliuosta talviruoaksi, pesiin tehdään ensimmäinen punkintorjunta joko muurahaishapolla tai tymoli- nimisellä luonnon alkoholilla (nimi viittaa timjamiin). Nämä aineet annostellaan Kielomäessä haihtumaan pesän päältä tavallisesta sieniliinasta. Oikein annosteltuna mehiläiset eivät vahingoitu, mutta kesän aikana pesässä lisääntyneet punkit kuolevat. Punkkeja on vaikea nähdä mehiläisistä, mutta laittamalla pesän pohjalle valkoisen levyn tai pahvin, siihen tippuneista kuolleista punkeista voi muutaman päivän kuluttua arvioida pesän punkkimäärää.

Talveksi mehiläiset kerääntyvät talvipalloon emon ympärille. Ne eivät nuku tai horrosta, vaan pitävät siipilihastyöllään pesäpallon lämpimänä läpi talven. Samalla ne syövät pesään pakkaamaansa talviruokaa ja siirtyvät syödyltä alueelta uudelle talven kuluessa. Hitaasti liikkuvassa talvipallossa myös punkeilla on hyvä tilaisuus lisääntyä, ja koko mehiläisyhteiskunta voi talven aikana heikentyä ja menehtyä. Niinpä joulukuulla, kun kaikki talvimehiläiset ovat varmasti kuoriutuneet ja mehiläiset asettuneet talvipalloon, pesille tehdään oksaalihappotiputus.

Oksaalihappo on luonnonhappo, ja tutuin se on raparperista. Mehiläistarhaaja tekee tarkan liuoksen oksaalihappojauheesta ja lisää siihen suuren määrän sokeria. Alkutalven pikkupakkasella jokainen mehiläispesä avataan ja sokerista liuosta tiputetaan mehiläisten päälle - vajaa ½dl kuhunkin pesään. Jokaiseen kakkuväliin liuosta tulee vain muutama millilitra. Mehiläiset sukivat tätä makeaa liuosta toistensa karvoista ja levittävät hapon näin koko porukkaan. Oikein annosteltuna tästä ei ole mehiläisille haittaa, mutta aikuiset, mehiläisten karvaisella pinnalla elävät punkit kuolevat ja tippuvat pesän pohjalle. - Hyvin valmisteltuna pesä ei ole auki kuin pienen hetken, eikä ehdi jäähtyä pikkupakkasessakaan! Sokeriliuos säilyy kierroksen ajan mukavan lämpimänä termospullossa!

Oksaalihapotuskierros on Kielomäessä yleensä tehty itsenäisyyspäivän aikoihin. Loppuvuonna 2020 joulukuu oli todella lauha, märkä ja pimeä, ja hapotus jäi Tapaninpäivään ja pikkupakkaselle. Tämä kierros on meille tärkeä katsaus myös siihen, miten mehiläiset ovat asettuneet talven viettoon, ja onko jokin yhteiskunta jostain syystä ehkä kuollut jo syksyllä. Tänä vuonna iloitsimme, kun kaikki pesät olivat vahvoja ja hyvin talveen asettuneita!

Varaudumme hoitotoimeen suojahaalarilla ja hanskoilla, koska toisinaan talvipallo on pesässä aivan ylhäällä, ja tällöin osa mehiläisistä pöllähtää hämmentyneenä lentoon. Asianmukainen suojautuminen antaa työrauhan eikä toimenpide turhaan pitkity!

 

Vaikka mehiläiset eivät pakkasella lennä pesän ulkopuolella, jokaisella tarhalla näkyy muutamia hankeen uupuneita yksilöitä. Lämpimänä päivänä ne  ovat voineet lähteä ulos suoltaan tyhjentämään, ja ulkoilman kylmyys on hyydyttänyt ne matkan varrelle. Tai sairas mehiläinen on poistunut pesästä ulos kuolemaan. Toisinaan myös tarhan lähellä tapahtuva häirintä voi hajottaa talvipalloa, ajaa mehiläisiä ulos kuolemaan tai aiheuttaa levottomuutta ja ulostamisentarvetta pesän sisällä, jonka johdosta suolistomikrobit sairastuttavat pesän. Tällaisia häiritsijöitä voivat olla tinttien tai tikan koputtelu pesällä, tai ihmisen aiheuttamina esimerkiksi moottorikelkkaliikenne tai metsäkonetyöt tarhojen lähellä.

Viimeistään tämän kierroksen päätteeksi kesän lentolaudat nostetaan lentoaukkojen eteen tuiskusuojaksi - lentoaukon on pysyttävä auki, ettei ilmankierto pesässä esty kinosten keskelläkään!