Kielomäen
Jatulintarha
Ajatus jatulintarhan rakentamisesta Kielomäkeen syntyi vähitellen, kun vierailimme Rosalan viikinkikeskuksessa ja Kotkan Katariinanpuistossa. Molempien jatulintarhat tekivät minuun suuren vaikutuksen.
Jatulintarhoja, labyrinttejä, sokkeloita, spiraaleja, medicine wheeleja löytyy kaikkialta maailmasta. Niiden käyttötarkoituksia ja symboliikkaa tutkitaan, arvaillaan, päätellään, mutta kuka ja miksi niitä minnekin on rakentanut, jää arvoitukseksi. Pohjolassa rannikkoseuduilta ja saarista, vanhojen vesireittien alueilta löytyy kivisiä jatulintarhoja, mutta niitä on rakennettu myös sisämaahan. Jatulit ovat Pohjolan perimätiedon jättiläisiä, jotka asuivat aivan pohjoisessa ja muun ohessa rakentelivat tällaisia kivirakennelmia :). Niinpä Jatulintarha sopii hyvin Kielomäkeen veden äärelle, kun isäntäväki on syntyisin Pohjois-Pohjanmaalta ja Pohjois-Karjalasta :)!
Mitä Jatulintarhassa sitten pitäisi tehdä? Tähän kannattaa suhtautua intuitiivisesti ja kunnioittaen. Tehdä niin kuin itsestä oikealta tuntuu, samalla antaen arvon paikan rakentajille ja muille käyttäjille. Tällä ajatuksella Kielomäen Jatulintarha myös rakentui paikalleen.
Kielomäen rantametsässä, saunapolun varressa, on luonnon aukio, jossa on kasvanut villejä viinimarjapensaita ja mustakonnanmarjaa muun luonnonkasvillisuuden joukossa. Kymmenen vuotta sitten paikalla oli maahan langennut vanha tuomi, jonka siistimme pois, ja syntynyt pieni aukio jäi odottamaan...
Aukion takalaidalla kasvoi vanha ja iso pihlaja, joka haara kerrallaan murtui. Jäljellä on ontto torso, jonka haarat kurottavat ylisiin rungon sisuksen johtaessa alisiin...
Saunapolun toisella puolella, nousevan auringon suunnalla, kasvaa rantametsän pitämyspuu, vanha pahkapetäjä.
Kauan, kauan Jatulintarhaa suunnittelin. Lopulta nyt Isäntä lainakoneella kuori ohuen pintamaan pois, ja vanhan järvenpohjan hiekka paljastui Jatulintarhan pohjaksi...
Kielomäkeen on tuotu satoja kiviä viereiseltä hiekkakuopalta, kun kymmenen vuotta sitten pihaan tehtiin istutuksia ja pengerryksiä. Vuosien saatossa tuli selväksi, että luonnonkivistä tehdyt rakennelmat ovat äärimmäisen hankalia pitää siistinä muutoin kuin riittävästi varjostavan kasvillisuuden alla. Ne lähinnä keräävät alleen juurakoita ja väleihinsä sitkeitä sinnittelijöitä :)! Niinpä pihapiirissä toteutettiin joitain muutoksia ja vapautuneita kiviä siirrettiin rantaan Jatulintarhan rakennustarpeiksi. Oli kivenpyörittäjien kesä...
Kun pihan liikenevät kivet oli käytetty, Jatulintarha oli saatu hyvään alkuun, ei sen pitemmälle... Onneksi lähikylältä löytyi pihapiiri, josta saimme hakea sammaloitunutta peltokiveä, aikoinaan maasta kasoiksi ja aidoiksi kerättyä, niin paljon, että Jatulintarha valmistui :).
Olin tutkinut jatulintarhojen kuvia ja piiroksia ja päätynyt 7-kehäiseen, Pohjolassa yleiseen malliin. Halusin kuitenkin siihen erityisen keskustan, johon voisin istuttaa pyhän pihlajan, ja jossa mahtuisi pysähtymään ja kohtaamaan. Myös muuten rakennelman malli muuttui sitä tehdessä.
Käytännössä laskeskelin käytävien leveyttä, kivien kokoa ja tein narun, johon merkitsin kehien paikat. Tälle etsin keskipistettä ja mallailin jatulintarhan sijoittumista valitulle paikalle... Kokeneelta kasvattajalta sain pylväsmuotoon kasvavan pihlajan taimen ja sille kunnostin kasvupaikan kehien keskelle. Keskusaukiota peittämään toimme kivilaatat Liperistä Keskipellon tilalta.
Nuorimmaiseni Reen kanssa aloitimme kivikehien rakentamisen alkukesän helteessä. Kesän aikana shamaanisiskoni vieraili Kielomäessä ja toi kaksostensa kanssa Jatulintarhalle lahjansa retkiltään. Isännän kanssa pyöritimme suurimmat kivet paikoilleen ulkokehälle. - Vasta loppukesällä sisältä nousseen innoituksen vallassa lopulta rakensin Kielomäen Jatulintarhan valmiiksi! - Vaikka täysin valmis se ei ole koskaan, vaan elää vuosien ja kulkijoiden kanssa.
Joka kerta kun kävelen polkua rantasaunalle, Jatulintarha nostaa voimakkaan tunteen. Pysähdyn sitä tervehtimään, sytytän ehkä kynttilän, toisinaan kuljen kehiä keskustaan...
Lähdet matkaan kohti määränpäätä, pyhää pihlajaa keskustassa. Tervehdit tulta kivellä pihlajan ja itsesi välissä, ja reitti viekin sinut sivuun kiertäen poispäin, lopulta taas käännösten jälkeen kohti keskustaa ja määränpäätä. Kun sen saavutat, jatkuu matka takaisin, kiertäen, kääntyillen...
Kielomäen Jatulintarha on avoin kulkijoille, jotka ottavat meihin ensin yhteyttä ja sopivat vierailusta. Kielomäki on kotimme ja haluamme pitää sen yksityisenä turvapaikkanamme. Jatulintarhan kiertäjä voi tuoda sinne kiven matkoiltaan, tai halutessaan viedä sisäänkäynnin kivikasassa odottavan kiven paikalleen kivikehille. Pahkapetäjän kyljessä on laatikko, josta voi ottaa kynttilän sytytettäväksi lyhtyyn, ja Kielomäen Jatulintarhan Kirja, johon voi kirjata ajatuksiaan ja tuntemuksiaan.
