Mehiläispesän vuosi
Mehiläisvuosi alkaa
Maaliskuun auringossa
Kun aurinko kevättalvella lämmittää, ja sattuu tyyni päivä, on hyvä tehdä kierros tarhoilla tarkistamassa pesien kunto ja varmistamassa, että kaikilta pesiltä mehiläisillä on avoin lentoreitti ulos lämpenevään kevätilmaan.
Nyt maaliskuussa 2020 takana on vetinen ja vähäluminen talvi, mikä sekin laittaa tarhaajan sydämen pompottamaan jännityksestä - kuinka pesät ovat talvehtineet???
Mehiläiset ovat pesissä vielä talvipallossa, jossa ne siipipihaksiaan värisyttämällä pitävät lämpötilan pallon sisällä yli +20C. Ne ovat siellä kuningattaren ympärillä ja vuorottelevat sijaintiaan pallossa. Pallo liikkuu talven aikana yleensä pesän suuaukolta ylös- ja taaksepäin syöden samalla pesään varastoitua talviruokaa.
Pajun ja lepän kukinnan aikaan mehiläiset saavat luonnosta jo pesän vahvistumiseen, eli uusien mehiläisten kasvattamiseen välttämätöntä siitepölyä. Lämpimällä säällä niillä kuitenkin on jo nyt tarve päästä ulos tarpeilleen, onhan pesässä tullut vietettyä kuukausia, eikä sinne passaa kakkia!
Hiiret eivät pesiä enää juuri uhkaa, linnuilla alkaa olla muuta ravintoa, eikä pesä enää todennäköisesti hautaudu lumeen. On siis aika kiertää 50 kilometrin lenkkimme lähikylillä sijaitsevilla mehiläistarhoillamme. Tuiskulaudat käännetään alas lentolaudoiksi, hiirenestimet poistetaan samoin kuin pikkulintujen ruokailua pesän lentoaukolla estäneet havut. Vaikka näistä huolimatta mehiläiset ovat lämpimällä löytäneet tiensä ulos, nyt on jo aika poistaa esteet, kun aurinkoisina iltapäivinä lentoliikennettä voi olla enemmän!
Talven aikana pesissä aina kuolee mehiläisiä, kun niiden aika tulee täyteen. Mehiläiset pyrkivät pesästä ulos kuolemaan, mutta talvella se ei onnistu. Kuolleita mehiläisiä kertyy pesän pohjalle kuukausien aikana vaihtelevia määriä. Jos kuolleita on paljon, ne saattavat jopa tukkia lentoaukon, vaikka pesässä olisi vielä suuri määrä eläviä mehiläisiä. Nämä kuolleet pitää poistaa sopivalla listanpätkällä, ja lentoreitti on näin auki!
Mehiläiset reagoivat kovin eri tavoilla kevätttalviseen hyvää tarkoittavaan häirintäämme pesillä! Osassa asukkaat surisevat hiljaa yläkerrassa toimenpiteiden ajan, osa saattaa pörähtää uteliaana katsomaan ja joukossa on myös vahvasti puolustuskannalla olevia pörrääjiä, jolloin me suosiolla otamme muutaman askeleen taaksepäin...
Kierroksella selviää myös se, onko pesiä kuollut talven aikana. Mehiläiset toimivat tiiviinä yhteisönä, ja kuolema kohtaa koko porukan yleensä nopeasti. Tarhaajan tehtävä on pesää tutkimalla selvittää mahdollista kuolinsyytä ja pohtia sitä, voiko jatkossa omilla toimenpiteillään turvata talvehtimisen paremmin. Lähestyvä kevät on tarkkailun aikaa, onko lisäruokaa annettava pesille ettei kevät tuo ainakaan lisää nälkäkuolemia ja pesät pääsevät vahvistumaan kesäksi,
Täysi touhu päällä!
Lepän ja pajun kukkiessa...
Päivät ovat pidenneet, viimeiset lumet sulaneet ja leskenlehti kukkii tienpientareilla. Siitepölyallergikot ovat huomanneet lepän kukinnan ja pajunkissatkin pörhistyvät hiljalleen siitepölystä keltaisiksi palleroiksi.
Aikaisin keväällä mehiläiset käyttävät kasvavan yhteiskunnan ravinnoksi myös tuulipölytteisten kasvien siitepölyä, vaikka se ei proteiinipitoisuudessaan vastaakaan kesän kukkien antia. Pesiin on saatava mahdollisimman paljon ravintoa toukille, joita talviruoasta tyhjentyneissä kennoissa nyt kasvatetaan kesän työmehiläisiksi. Pesään tudaan myös vettä ja vaikkapa koivun mahlaa, jos jossain on tuore kanto tai tuulen katkaisema oksa.
Jo maaliskuulla viemme pesiin varovasti kattoa aukaisemalla pergaa, eli viime kesänä mehiläisten maitohappokäyttämällä säilömää siitepölyä. Sen lisäksi pesissä on syksyllä mehiläisten sinne pakkaamaa talviruokaa. Viikko sitten vein kahdelle vain yhdellä pesäosastolla talvehtineelle pesälle lisää sokerilientä lisäruokana. Ne pesät, jotka syksyllä olivat riittävän isoja lukumäärältään, pakkasivat talviruokaa kahteen pesäosastoon, ja niillä ei tässä vaiheessa ole vielä mitään hätää hiilihydraattiruuan suhteen!
Suomessa mehiläisille annetaan syksyllä pois otetun hunajan tilalle sokeria vahvana liuoksena. Tästä ollaan kahta mieltä, mutta perusteluna on se että meidän ilmastossamme mehiläisillä ei ole talven aikana mahdollisuutta kylmän sään takia käydä ulostamassa pesän ulkopuolella ja siksi hunajaa puhtaampi sokeri on niiden hyvinvoinnille parempi vaihtoehto. - Tämä sokeri ei missään vaiheessa ole tekemisissä hunajan kanssa. Se annetaan pesiin hunajan sadonkorjuun jälkeen, ja keväällä ylimääräiset sokerikakut poistetaan pesistä kun luonnosta alkaa saada mettä pesän tarpeisiin.
Nyt päivien ollessa jo taas lämpimämpiä, kiersimme mehiläistarhoilla "kevätsiivouksessa". Aiemmin maaliskuulla kaivoimme kepinpätkällä pesiiin kuolleita mehiläisiä pois lentoaukon edestä, että mehiläiset pääsivät halutessaan lentämään. Nyt oli pesien pohjien vaihdon aika.
Talven aikana mehiläisiä kuolee ja pesän lattialle tai niinkuin me kutsumme, pohjalle, putoaa muutakin roskaa. Jos pesään kertyy kosteutta, se valuu pohjalle ja silloin home valtaa pohjan roskineen. Kesäisin mehiläiset siivoavat lattiaansa, mutta talvella kaikki pysyttelevät pallossa lämpimässä ja ruoan äärellä.
Tällä kierroksella nostimme jokaisen pesän laatikko kerrallaan pois talvipohjan päältä ja laitoimme tilalle puhtaan ja kuivan pohjan. Tähän sitten nopeasti pesälaatikot takaisin paikoilleen! Ylälaatikot olivat vielä kovin painavia, eli siellä on hyvin ruokavaroja jäljellä. Mehiläispallo on talven aikana enimmäkseen käyttänyt alemman laatikon ruokaa liikkuessaan syksystä alkaen pesän etu-alaosasta ylös- ja taaksepäin. Alalaatikot olivat aika kevyitä, mutta mehiläisiä niissä oli paljon. Siellä mehiläiskuningatar on siis alkanut munia ja työmehiläiset pitävät huolta näistä sikiökakuista.
Muninnan ja toukankasvatuksen yksi merkki on myös se, että työmehiläiset tuovat pesään siitepölyä. Laskeutuessaan lentoaukolle, niiden siitepölyvasut takajaloissa on pulleana keltaista siitepölyä! Jos emo ei muni, ei siitepölyäkään tuoda pesään, silloin joudetaan laiskottelemaan ja lopulta keksimään jotain muuta puuhaa...
Tällä kierroksella jouduimme vielä toteamaan yhden pesän kuolleen, ja surumielin toimme pesäkaluston tarhalta pois. Toisella tarhalla huolenaihena ovat kekomuurahaiset. Seuraamme tilannetta tarkkaan, mehiläiset voivat joutua alakynteen muurahaisten kanssa, ja silloin on mietittävä tarhapaikan siirtämistä muualle.
Kekoharjussa pesät olivat todella täynnä ja pesälaatikoiden erottaminen sai mehiläiset kiivaaseen lentoon!
Tyynelässä yritin kuvata pulleita siitepölyvasuja...
Mansikkapellolla tuuli kävi pesille, mutta lentoa oli mukavasti!
Mehiläis-pesässä kesällä
Kesällä 2020 siskoni mies, tohtori Till Bovermann Berliinistä teki nauhoituksen mehiläispesän äänistä, ja saimme sen käyttöömme!
Klikkaa ja kuuntele, uppoudu ja rentoudu, haista hunaja, tunne siipien värinä...
Mitä mehiläiset tekevät syksyllä?
Mitä mehiläiset tekevät syksyllä??!! Ihan tarkkaan en tiedä, kun pesään katsoakseen on avattava katto, mitä syyssäillä ei tee mieli tehdä!
Moni kummastelee hunajan sadonkorjuuta elokuulla - vielähän kesää on jäljellä! Mehiläiset tarvitsevat kuitenkin aikaa talveen valmistautumiseen, ja kesän loppua kohden satokasvit luonnossa vähenevät merkittävästi. Suomessa mehiläiset viettävät pesässä talvella useamman kuukauden vailla ulkoilumahdollisuutta.
Samalla, kun hunajasato korjataan pesistä, pesien päälle laitetaan ruokintalaatikot ja niihin vahvaa sokeriliuosta. Ruokintalaatikoita on erilaisia, mutta yleensä mehiläiset pääsevät pesästä sisäkautta hakemaan sokerilientä, jonka sitten pakkaavat kennoihin samoin kuin kesällä meden. Jokainen pesä saa reilut 20kg sokeria liuotettuna veteen, kukin pesä päättää itse milloin ruokavarasto on riittävä.
Samalla kun ruokinta aloitetaan, tehdään myös varroa-punkin torjunta. Punkki lisääntyy helposti talven aikana passiivisemmin toimivassa pesässä ja voi heikentää mehiläiset niin, että yhteiskunta sairastuu ja kuolee. Kesällä punkkeja torjutaan poistamalla kuhnuritoukkien kennostoja, joissa punkit mielellään lisääntyvät. Syksysta aikaiseen kevääseen, kun pesissä ei ole poistettavaa hunajaa, voidaan käyttää luonnon aineita kuten muurahais- ja oksaalihappoa tai tymolia. Annostelu on sellainen, että punkit kuolevat, mutta mehiläiset kestävät käsittelyn hyvin. Pienen epämukavuuden kustannuksella pesät selviävät talvesta paremmin.
Syksyllä pesien edessä lentolaudoilla voi myös nähdä työlaisten ja kuhnureiden välisiä taisteluita. Talvea vasten kuhnurit poistetaan pesistä, koska ne ovat tehtävänsä tehneet kesällä, eivätkä ne osallistu pesän sisätöihin millään tavalla. Talveksi pesään jää vain nuoria työläismehiläisiä ja pesän emo eli kuningatar.
Syksyn edetessä työläiset ohjaavat emon lopettamaan munimisen. Toukkia hoidetaan ja kasvatetaan talvimehiläisiksi, nuorten mehiläisten kuoriutuessa kennoja vapautuu talviruoan pakkaamiseen. Mehiläisyhteiskunnan koko pienenee kesämehiläisten hoitaessa pesää talvikuntoon viimeisinä elinaikoinaan. On tärkeää, että pesään jäävät nuoret mehiläiset ovat voimissaan. Yhteiskunnassa on voinut kesällä parhaaseen satoaikaan olla jopa 60000 mehiläistä, nyt määrä putoaa ehkä 10000:een.
Syksyllä tarhaaja vielä laittaa lentoaukoille metalliset estimet hiirten varalle ja lisää pesän katon eristystä - lämpöhän nousee ylöspäin.
Mutta vielä lämpiminä syyspäivinä lennetään luonnosta vettä, mettä, siitepölyä ja propoliksen valmistusaineita, vielä ei ole talvi!
Kotitarhalla lentoaukolla on lämpiminä päivinä vielä tungosta!
Pesät ovat nyt kahden laatikon eli osaston korkuisia ja niihin mahtuu talvimehiläisten lisäksi riittävästi talviruokaa koko yhteisölle.
Mansikkamaan metsätarhalla pesät ovat hyvin lumen suojassa ja niistä kuuluu tasainen hyrinä...
Vaikka hieno pakkaslumi on tuiskannut pesäaukkojen suojaksi laitettuja lentolautoja vasten, pesän lämmin hengitysilma pitää laudan sivussa ilma-aukon sulana.
Luminen alkuvuosi 2021
Ruokolahdella on ollut pakkasta ja pyryttänyt, oikein kunnon talvi! Kun mehiläiset ovat syksyllä pakanneet pesiin kunnolla talviruokaa, tarhaajalla ei oikeastaan ole mitään tehtävissä ennen kevään puhdistuslentoa (ulos kakkimista)... Siellä ne pitävät yhteiskuntaa lämpimänä pallossa, emonsa eli kuningattaren ympärillä, ja säästeliäästi syövät pesän ruokavarastoa.
Kiersimme helmikuun lopulla tarhapaikat, koska lunta on paljon ja sää on lämpiämässä. Välttämättä mitään ei olisi tarvinnut tehdä, mutta halusimme tarkistaa yleistilanteen. Pakkaslumi oli kinostunut hienosti lämpöeristeeksi pesien ympärille, ja lähes kaikkialla kahdesta pesälaatikosta alempi oli kokonaan lumen sisällä. Katot olivat kestäneet paikoillaan - yhtä jouduimme korjaamaan, koska meillä käytössä oleva kierrätyskalusto ei aina istu tukevasti yhteen, ja yksi katto keikkui ikävästi...
Pakkaslumi oli paikoin myös tuiskannut lentoaukot umpeen. Lumi hengittää, mutta nyt sään lämmitessä nuoskalumi voi pakkaantua tiukaksi ja pahimmillaan jäätyä, joten tarkistimme kaikki lentoaukot. Yleensä lentoaukon suojaksi laitetun lentolaudan sivuissa on hyvät ilma-aukot ja pesän ilmanvaihto toimii toivotusti.
Lapioimme lunta vähemmäksi kattojen päältä, ja kasasimme seinien viereen vielä eristävää lumikerrosta kun sitä nyt on niin hyvin tarjolla!
Puuhasimme mahdollisimman rauhallisesti ja kolistelematta, mutta joltain lentoaukolta pöllähti esiin muutaman mehiläisen etuvartio ... Hyvät hyrinät kuului kaikista pesistä, mutta vielä on aikaa kesään...
Raportoidaan nyt vielä, että Omenatarhan kaksi pesää etätarkistettiin aidan takaa suuren lumimäärän vuoksi - tarhaa ympäröivän riista-aidan porttia oli turha alkaa lapioimaan auki, kun toimenpiteet pesillä eivät olleet välttämättömiä.