Elokuun haikeutta...
Kesä on mennyt puuhaten, eikä ole ollut sopivaa tilannetta kirjoitella ajankohtaisia niin kuin olin ajatellut! Tässä sopeudutaan luonnonrytmiin, ja täydennetään tarinaa talven hiljaisempana aikana...
Hiukan haikea olo. Menneellä viikolla ollaan kerätty kaikilta tarhoilta viimeiset hunajalaatikot pois. Pääsatoa korjattaessa pesiin jätettiin yhdet laatikot, jotta mehiläisillä riittää syötävää, kun luonnossa sato alkaa hiipua. Moni laatikko olikin keventynyt, mutta jossain oli mettä vielä riittänyt pakattavaksi kennoihin.
Me talveutamme mehiläisyhteiskunnat pääsääntöisesti kahdella laatikolla. Nämä ovat pesän alimmat lämpöeristetyt laatikot, joiden päälle kesällä on ladottu hunajalaatikoita tarpeen mukaan. Molemmissa laatikoissa on 9-10 vahakehää, joihin emo vielä loppukesän munii ja työmehiläiset kasvattavat talven yli pesää ylläpitävät mehiläiset. Tänne mehiläiset ovat pakanneet myös hunajaa ja siitepölyä paitsi syksyn, myös kevään toukankasvatuksen eväiksi.
Jätämme näihin alalaatikoihin aina hunajaa, koska se on ravitsemuksellisesti rikkaampaa kuin talviruoka, ja tärkeää pesän kevään kehitykseen.
Kun viimeinen erillinen hunajalaatikko/osasto viedään pesältä, aloitetaan samalla mehiläisten talviruokinta. Tähän Suomessa käytetään yleisimmin tavallista valkoista kidesokeria - luomutarhauksessa sen tulee olla luomulaatua. Sokerista tehdään vahva 60% liemi, jossa on 6kg sokeria liuotettuna 4 litraan vettä. Tämänkokoinen annos on helppo tahdä tavallisessa ämpärissä ja kannen alla kuljettaa se pesälle. Mehiläiset käsittelevät sokeriliemen samoin kuin kukkien meden, erotuksena että medessä vettä on paljon enemmän ja mehiläisillä suurempi työ. Pesä pakataan syksyn aikana täyteen tätä talviruokaa. Talvella, talvipalloa lämpimänä pitäessään mehiläiset syövät tätä puhdasta energiaa, eikä niille tule ulostamisentarvetta - Suomen talvessa kun ulos tarpeille ei juuri pääse! Ja pesä on pidettävä puhtaana kuukausien ajan, ettei yhteiskunta talven aikana sairastu. Tämä on pääargumentti mehiläisten talveuttamiselle sokeriliemellä hunajan sijaan. Etelämmässä talven aikana voi tulla leutoja jaksoja, jolloin mehiläiset voivat käydä puhdistautumassa pesän ulkopuolella.
Kuinka sitten taataan, ettei pesiin annettu sokeri joudu hunajan joukkoon?. Keväällä tarhaajan tulee seurata pesien kehitystä. Ruuan kulutus lisääntyy paljon, kun emo alkaa munimaan ja toukkia hoidetaan. Pesään saattaa vielä keväällä joutua antamaan lisäruokaa ennen pajun ja voikukan kukintaa. Tämä kaikki kuitenkin tapahtuu kahdessa alimmassa laatikossa, sikiöosastoissa. Jos näihin on satokauden alkaessa vielä jäänyt sokerikakkuja, ne otetaan pesästä pois. Voidaan myös pitää periaate, ettei sikiöosastoista oteta hunajakakkuja linkoukseen, jolloin sekoittumista ei myöskään voi tapahtua. Tarhaajan on tehtävä päätökset tämän varmistamiseksi.
Elokuun haikeus, tässä ollaan. Pian päästään arvioimaan, millainen satovuosi oli.
Kuva Kielomäen keittiöstä - ensimmäinen 6kg:n sokerierä kuhunkin pesään on toimitettu, ja loput sokerilavasta odottaa vielä autossa - jokainen pesä tarvitsee keskimäärin 20kg sokeria talveksi. Sankot odottavat liemiään, ja sieniliinapakkaukset lähiviikkoina tehtävää ensimmäistä punkinhäätöä, kerron siitä sitten lisää...