Lääkejäämät, raskasmetallit, kasvinsuojeluaineet...
Talvipäivillä useammassa esityksessä käsiteltiin vierasaineiden vaikutuksia ja niiden seurantaa mehiläistarhauksessa. Kuulimme Suomessa sekä mehiläistarhausta että hunajan laatua valvovan Ruokaviraston puheenvuoron, sekä peitatun rapsinsiemenen käyttöön liittyneen tutkimuksen Ruotsista, kuin myös suomalaisen tutkimuksen kimalaisten oppimiskyvystä liittyen kasvinsuojeluaineiden käyttöön.
Tätä kirjoittaessani olen vähäisten muistiinpanojeni varassa ilman esitysten luentomateriaalia, todennäköisesti niitä saadaan Liiton nettisivujen tai Mehiläinen-lehden kautta jatkossa vielä käyttöön. Mutta näin asiat jäivät miun mieleeni...
Ruokaviraston esitys alkoi muistutuksella, että mehiläiset ovat tuotantoeläimiä ja rinnastettavissa esimerkiksi lihakarjaan tai kanoihin. Tarhaaja vastaa mehiläisten hyvinvoinnista. Eläinlääkäri valvoo mehiläispesien terveyttä, ja märää niille tarvittavan lääkityksen, jonka varomääräyksiä tarhaajan on noudatettava. Meille lääketarvetilanteita ei omassa tarhauksessa ole tullut vastaan, ja Suomessa kaikkiaan pesien terveys ja vastustuskyky sairauksille pyritään ylläpitämään hyvällä hoidolla. Näin on varmasti muidenkin tuotantoeläinten kohdalla! Eläinten aineenvaihdunta poistaa lääkeaineet niiden elimistöstä ajan kuluessa, mutta hunajasta ja muista pesätuotteista lääkkeet eivät poistu. Mikäli pesää on lääkitty satokaudella, hunajaa ei saa käyttää elintarvikkeena.
Ruokavirasto seuraa vuosittain hunajanäytteistä sallittujen lääkeaineiden jäämiä, kiellettyjen aineiden jäämiä ja ympäristöperäisten aineiden jäämiä. Hunajasta ei Suomessa ole koskaan löydetty merkkejä kiellettyjen aineiden käytöstä. Nämä olisivat jotain, millä tuotantoa voitaisiin keinotekoisesti kasvattaa. Sallittuja lääkeaineita (mm. antibiootit) ja raskasmetalleja on löytynyt pieniä, alle toimenpiderajan jääviä määriä. Lääkejäämien jäljittäminen on ollut vaikeaa, koska tutkitun tarhan mehiläiset ovat voineet saada lääkeaineen lentäessään toiselta tarhalta tai jostain muille eläimille tarkoitetusta lääkelähteestä - mehiläisiä kiinnostaa monenlaiset neste- ja sokerilähteet ympäristössä!
Hunaja on hapanta, ja se asettaa hunajan käsittelyn välineille korkean vaatimustason. Toisinaan hunajaan on liuennut lyijyä (raskasmetalli) vanhoista säilytys- tai käsittelyastioista, joissa on pintarikkoja tai tinattuja saumoja.
Luomu-sertifioidun hunajan tutkimustulokset eivät Ruokaviraston mukaan poikkea tavanomaisen tarhauksen hunajasta Suomessa: samanlaisia alle toimenpiderajojen jääviä arvoja löytyy niistäkin.
Kielomäen mehiläistarhat sijaitsevat rajaseudulla ja paikoin aivan Venäjän rajan tuntumassa. Ruokaviraston mukaan tämä rajan läheisyys ei ole millään tavalla näkynyt tutkimustuloksissa, eli jäämiä ei ole kantautunut rajan yli suomalaiseen hunajaan.
Tietopaketti vahvisti taas omaa ajatusta turvallisesta tarhaamisesta. Kuinka tärkeää on hoitaa mehiläiset niin, ettei niitä tarvitse lääkitä ja tehdä hunajankäsittely laadukkailla välineillä - meillä myös ilman muovia aina kun se on mahdollista! Myös mehiläistarhaajien välinen yhteistyö ja avoimuus alueella on tärkeää: että tarhapaikat ovat tiedossa ja lento- ja satoalueet huomioitu tarhojen sijoittelussa. Mehiläiset ovat tekemisissä toistensa kanssa ja näin levittävät loisia ja sairauksia lentoalueellaan, ja voivat saada annoksen naapuritarhan lääkityksestä, jos tieto ei välity tarhaajien välillä. En kyllä tähän asti ole vielä kuullut mehiläisten lääkityksestä keneltäkään tarhaajalta Suomessa...
Olemme avoimesti kiinnostuneina mukana, kun tarkistuskäynti osuu Kielomäen kohdalle!
Summa summarum: suosi suomalaista paikallista pientuottajaa :)! Jos et käytä Kielomäen hunajaa, valitse muu sinulle paikallinen pientuottaja ;)!
