Tottaseon: mehiläisten pesiin kantama kukkien siitepöly on direktiivienkin mukaan runsasproteiinista, ja tätä ravintoväittämää saamme käyttää siitepölystä kertoessamme :)! Kyllähän tuo naudan pihviin tai maalaiskananmunaan verrattuna vaikuttaa vaatimattomalta, mutta tällä ihmeaineella mehiläiset kasvattavat toukat aikuisiksi, täysivaltaisiksi mehiläisyhteisön jäseniksi!
Kielomäessä siitepölyä on opeteltu keräämään pesiltä usean kesän ajan. Opeteltavaa on välineissä, keruun merkityksessä pesän elämään ja siitepölyn oikeassa käsittelyssä. Aivan keväällä, kun tarjolla olisi kauniin oranssia voikukan siitepölyä, ollaan vielä keruussa hiukan varovaisia, että proteiinivarat riittävät yhteiskunnan vahvistumiseen. Keruuta voi turvallisesti tehdä samaan aikaan kuin hunajan keruu ajoittuu, yleensä juhannuksesta heinäkuun lopulle, mutta vuodet eivät ole veljeksiä... Kesä 2021 on tänne heinäkuun puoliväliin ollut hektinen: helle on kukittanut koko kesän kukat muutamassa viikossa, ja satokasvien uupuminen näkyy jo niin meden kuin siitepölynkin hiipumisessa pesissä.
Mehiläiset keräävät siitepölyä kukista takajalkojensa vasuihin. Ne leipovat kuivan siitepölyn meden kanssa palloiksi, jotka erottuvat selvästi takajaloissa mehiläisen lentäessä - samoin kimalaisella! Pallot ovat eri värisiä sen mukaan, mistä kukasta siitepöly on kerätty: mehiläinen ei sekoita eri kukkalajien siitepölyjä keskenään! - Näin siitepöly kannetaan pesään, missä se pakataan kennostoon ja siihen lisätään maitohappobakteereja. Siitepöly kypsyy pesässä hyvin säilyväksi mehiläisleiväksi eli pergaksi. Tämä "kypsä" siitepöly on myös elimistölle ystävällistä ja ravintoaineet ovat siinä'helposti sulavassa muodossa. Pergan sadonkorjuu ajoittuu tarhaajalla talveen, jolloin sadonkorjuussa pesistä poistetuista vanhoista vahakennoista kerätään siellä oleva perga talteen ja puhdistukseen.
Erivärisiä siitepölypalleroita sen sijaan kerätään kesällä, meillä pesän lentoaukolle helposti laitettavalla keräimellä. Näitä on tietysti monenlaisia, mutta periaate on niissä sama: mehiläiset joutuvat punnertamaan sisälle verkon tai reikien läpi, jolloin osa siitepölyvasujen palleroista tippuu kulkureitin alla olevaan astiaan. Joku voi miettiä, riittääkö ravinto pesän asukeille, kun me sitä siinä pesän portilla "verotetaan". Miulle on kerrottu, ettei haittaa yhteiskunnalle ole, koska mehiläiset ovat hyvin työhönsä motivoituneita ja keräävät pesään sitä mitä tarvitaan ja niin paljon kuin tarvitaan - kun vaan pesä on terve ja kunnossa. Tässäpä myös kuva, jonka nappasin pesästä, jossa siitepölynkeruu on päällä: pesässä oli monta vahakakkua aivan täynnä sinne kypsymään pakattua siitepölyä, enemmän kuin tavallisesti pesässä satoaikaan on!
Tuo siitepölykeräimen laatikko on tyhjennettävä joka päivä, eikä sitä saa jättää sateeseen. Siitepölypallerot ovat tuoreina kosteita medestä; sokerisia ja proteiinipitoisia, ja ne pilaantuvat erittäin helposti. Päivän saalis tuodaan kiiruusti sisälle ja pakastetaan välittömästi. Näin keruukaudella pakastimeen kertyy vaihteleva määrä siitepölyrasioita. Välillä saattaa päivän sato yhdestä pesästä olla useampi desi, toisinaan vain muutama hassu pallero... Parhaimmillaan siitepöly olisi tuoreeltaan, tai suoraan pakastimesta, ja näin me kotona se nautitaankin!
Muita siitepölyn nauttijia varten siitepöly on kuivattava. Tämän yleensä joutaa tekemään syksyn pimeillä, hunajan sadonkorjuun ja pakkaamisen jälkeen. Nyt kuitenkin luulen, että kesän siitepölysato on kerätty, joten otin kuivurin tavallista aiemmin esille... Rasia kerrallaan kuivurin tarjottimelle siitepölypalleroita levitellessä aukeaa värien kirjo! Vain pieni osa on keltaista, joukossa on paljon vihreän sävyjä ja täällä itäisessä Suomessa mustikansininen horsman siitepöly on hyvin tyypillistä. Tänä vuonna luonnon kosteus hiipui ennen horsman kukintaa, mehiläiset eivät saaneet tärkeää loppukesän mesi- ja siitepölysatoa sen kukinnasta. - Siitepöly kuivataan, suljetaan välillä tiiviiseen purkkiin kosteuden nostamiseksi rakeiden sisältä pintaan, ja sitten kuivaamista jatketaan. Samalla palleroiden joukosta noukitaan sinne kuulumattomia juttuja kuten mehiläisten siipiä ja vähän välillä muitakin kehonosia, ja muita roskia. Kuiva siitepöly pakataan sitten sopiviin uudelleenkäytettyhin lasipurkkeihin.
Siitepölypalleroissa on hirmuinen määrä siitepölyhiukkasia, jotka ovat mikroskooppisen pieniä. Näiden hiukkasten kemiallinen rakenne on tiukka, ja helposti kaikki siitepölyn sisältämä hyvä kulkee elimistön läpi koskemattomana (arkeologiassa tutkitaan muinoin eläneiden olentojen säilyneitä jätöksiä, joista löydetyistä siitepölyhiukkasista tehdään johtopäätöksiä ajan kasvillisuudesta ja ravintokasveista...). Siitepölyrakeita voi nauttia pari teelusikallista päivässä ja parhaan hyödyn saa, jos sekoittaa ne johonkin happamaan. Esimerkiksi kotimaiseen marjamehuun n. 20 min ennen nauttimista. Tai jugurttiin, tai smoothieen, jossa on mukana happamia valmistusaineta. Kemiallisen kuoren avautuminen vaatii tuon parikymmentä minuuttia Euroopan johtavien apiterapiaosaajien mukaan.
Siitepölyallergisten on luonnollisesti oltava varovaisia. Varsinaiset allergeenithan ovat tuulipölytteisistä kasveista, joiden siitepölyhiukkaset ovat huomattavasti ravinnoltaan köyhempiä kuin mehiläisten suosimat painavat, proteiinipitoiset siitepölyt. Meille muille tässä on aika hauska ja hyödyllinen luonnon ravintolisä arkeen, tai arjen kuormituskausiin tai vaikka vaihtoehtona leivonnaisten koristeluun :)!