Mehiläisleipää!

Se toinen pakkasaamu, ennen kuin vesikelit taas alkoivat :( , oli aamu pergan, eli mehiläisleivän!

Sadonkorjuun yhteydessä kun pesistä poistetaan tummia, monta vuotta pesässä olleita vahakakkuja puhdistettavaksi, niistä saadaan usein mehiläisten pakkaamaa pergaa talteen. Mehiläiset tuovat pesään ravintona arvokasta siitepölyä, ja lisäävät siihen erittämiään maitohappobakteereja, ja pakkaavat seoksen vahakennoihin. Tämä on toukille tärkeää ruokaa ja löytyy siis yleensä toukka-alueen reunamilta tai seuraavalta vahakakulta.

Maitohappokäyminen tekee siitepölystä hyvin säilyvää pergaa. Lisäksi se avaa siitepölyhiukkasten vahvan kemiallisen kuoren niin, että ravintoaineet vapautuvat hyvin elimistön käyttöön.

Olin jo alkutalvesta putsannut omaan käyttöön erän pergaa, ja samalla tehnyt koko varastolle karkean murskaamisen. Nyt siis Linkoomon kylmyydessä, tuulelta suojassa, kylmin näpein kävin läpi perganappuloita... Mukana oli jonkun verran hunajaa, mikä tekee tahmeitä könttejä, joukossa on mehiläisvahaa ja kaikenlaista murusta. Nämä siivosin erikseen ja mehiläiset saavat tästä lisäravintoa pesiinsä keväällä, kun luonnosta ei vielä löydy kunnolla ravintoa. Perganappulat toin sisälle kuivumaan. Nyt, kun ne ovat kuivia, olen päässyt tekemään viimeisen puhdistuksen taas sormipelissä, mutta keittiön lämmössä! Olen noukkinut joukosta toivottavasti viimeiset vahapalat ja hunajan ja pergajauheen muodostamat paakut, ja käyttöperga on suunnilleen oikeannäköistä nappulaa...

Perga ei ole esteettinen herkku ollenkaan, aika epämääräisen näköisiä nuo nappulat ovat. Raintoarvoltaan vastaavat siitepölyä, mutta ovat valmiiksi sellaisenaan syötävissä ilman esikäsittelyä.