Mehiläisvuosi 2020 alkaa!!
Tyyni ja aurinkoinen maaliskuun sunnuntai tänä talvena, kun lumesta ei paljon ole ollut tietoakaan. Kiersimme 50km pituisen mehiläistarharenkaamme ja Kielomäen tarhauskausi 2020 alkoi näin!
Mehiläiset ovat pesissä vielä talvipallossa ja toivottavasti odottelevat lämpimämpiä säitä, ja pajun ja lepän kukintaa, jolloin saavat jo siitepölyä pesään kesämehiläisten kasvatusta varten. Lämpimällä niillä kuitenkin on jo tarve päästä ulos tarpeilleen, onhan pesässä tullut vietettyä kuukausia, eikä sinne passaa kakkia! Hiiret eivät pesiä enää juuri uhkaa, linnuilla alkaa olla muuta ravintoa, eikä pesä enää todennäköisesti hautaudu lumeen.
Kiersimme nyt kaikki mehiläistarhamme lähikylillä ja tarkistimme niiden tilanteen. Käänsimme tuiskulaudat alas pesien eteen lentolaudoiksi, poistimme havut estämästä lintujen ruokailua pesien edessä ja irrotimme hiirenestimet lentoaukoilta. Vaikka näistä huolimatta mehiläiset ovat lämpimällä löytäneet tiensä ulos, nyt oli jo aika poistaa esteet, kun aurinkoisina iltapäivinä lentoliikennettä voi olla enemmän!
Talven aikana pesissä aina kuolee mehiläisiä, niiden aika tulee täyteen, ja koska ne eivät pääse ulos kylmään kuolemaan, niitä kertyy pesän pohjalle vaihtelevia määriä. Jos kuolleita on paljon, ne saattavat jopa tukkia lentoaukon, vaikka pesässä olisi vielä suuri määrä eläviä mehiläisiä. Nämä kuolleet pitää poistaa sopivalla listanpätkällä, ja lentoreitti on näin auki!
Olipahan iloista jälleennäkemistä, kun osasta pesiä mehiläiset pyrähtivät ulos reitin auettua! Tuttua surinaa ja pörinää ja pesän makea tuoksu!! Tarhakauden alussa varusteiden pukeminen jotenkin laiskottaa tai unohtuu, ja niinpä poskilla ja silmälaseilla vilisti vilkkaita kuusijalkaisia :). Selvästi pesissä on eriluontoista porukkaa: osa surisi yläkerrassa toimenpiteiden ajan, osa pörähti uteliaana katsomaan ja olipa joukossa myös puolustuskannalla olevia pörrääjiä, jolloin me suosiolla otimme muutaman askeleen taaksepäin...
Myös pistokausi avattiin osaltani :). Meiltä kysellään, saadaanko mehiläisiltä pistoksia, ja kyllähän niitä tulee pitkin kautta. Jokunen mehiläinen oli fleecepusakassani ihan kippurasssa ja ulotutti piikkiään sen pehmeyteen, muttei tavoittanut ihoani. Sen sijaan omaa hölmöyttäni en vetänyt pusakan hihaa hanskansuun päälle, ja yksi reppana eksyi sinne ja ahdistuksiin jouduttuaan pisti piikkinsä ranteeseeni. Kyllähän se taas tuntui muikealta, ja nyt vuosokausi pistoksesta kutina alkaa taas olla aika hervoton! Autossa kotimatkalla korvallisella hiustupsu kutitteli poskea, ja sitä siinä sukaisin... Yllätin mukaan tulleen mehiläisen joka sitten tuikkasi puolustukseksi piikkinsä keskisormeni ensimmäiseen niveleen. Sillä ei kai ollut mitään hätää kuljeskellessaan, hiuksiin sotkeutuessaan pörinä on selvä hälytysmerkki pulassa olevasta mehiläisestä. - Nyt olen mielenkiinnolla seurannut tämän piikin vaikutusta: nivelessä on nivelrikko ja mehiläismyrkkyä käytetään tulehduksellisten nivelvaivojen hoitoon :)! Ei turvotusta eikä juuri kutinaa, eikä nivel nyt ole kipeäkään!
Kierroksella selvisi myös se, oliko pesiä kuollut talven aikana. Olihan niitä. Syytä tutkitaan, kun haetaan kuolleiden pesien kalustot pihaan ja puretaan puhdistettavaksi. Pohjalle kuolleiden mehiläisten määrästä päätellen joku pesä oli ehkä jo syksyllä liian pieni talvehtimaan. Näitä on niin vaikea tietää, eikä kuolinsyy tai mehiläismäärän pienuus välttämättä ollenkaan selviä.
Valoisin mielin kuitenkin uuteen tarhauskauteen, ja viimeistelemään kaluston kunnostamista!!