Mikä siinä maksaa?

Urasuunnittelua 2/3

Kaikki harrastuksethan maksaa!! Niin myös mehiläistarhaus. Ja silloin ei euroja tietenkään lasketa :)!

Mehiläisten lentoa pesällä on hypnoottisen ihana seurata. Ne tuovat lisäarvoa täydentämällä luonnon pölyttäjien työtä lähiympäristössä. Hunaja ja muut pesätuotteet voi käyttää omassa perheessä todella monipuolisesti korvaamalla kaiken sokerin ruuanlaitossa ja leivonnassa hunajalla, käyttämällä hunajaa saunassa ihon ja hiusten hoitoon, valmistamalla siitepölystä ja pergasta luonnon tehoshotteja perheenjäsenille... Työskentely pesillä vaatii fyysisen kunnon ylläpitoa ja mehiläisten käyttäytymisen opettelu pistää aivot pinnistelemään... Vuoden kierto luonnossa tulee eri tavalla tutuksi. Mukava ja monipuolinen harrastus!!

Alkuun käydään kurssi tai kaksi, käytetään muutaman sata euroa/harrastaja. Yhden pesän hinta, mikä käsittää vähintään yhteiskunnan mehiläiset, pesän pohjan, pesälaatikon vahakehineen ja pesän katon, maksaa 350-450€. Kalusto on todennäköisesti käytettyä. Että mehiläiset voivat kerätä hunajaa, tarvitaan yhteen pesään kesän ajaksi lisälaatikoita 2-4kpl, ja niihin puukehikot vahapohjukkeineen.

Tarhaaja tarvitsee suojahaalarin ja hanskat, ja pesätyöskentelyyn mielellään kaverin, ja tälle myös haalarin ja hanskat. Kumisaappaat varmaan löytyvät komerosta :). Hanskat on uusittava oikeastaan vuosittain, haalari nyt vähän riippuu... Sitten tarvitaan ainakin pesätaltta ja yleisesti käytössä on myös savustin pesätyöskentelyä helpottamaan. Pesässä voi olla käytössä sulkuristikko ja jos haluaa kerätä muita pesätuotteita, näiden keruuseen omaa välineistöään.

Sadonkorjuun aikaan pitää miettiä, miten mehiläisten keräämän hunajan haluaa hyödyntää. Viekö hunajakakut muualle lingottavaksi ja jatkokäsittelyyn vai hankkiiko itselleen lingon tai puristimen. Miten kakkujen kuoriminen ennen linkoamista: kuorimahaarukka tai -veitsi on välttämätön, teline, allas ja sitten hunajalinko: käsikäyttöinen vai moottoroitu? Onnistuuko työskentely keittiössä vai remontoidaanko linkoomoksi jokin oma tila? Minne se hunaja sitten laitetaan? Miten hunajan kosteus arvioidaan?

Kun oma ihana hunaja on purkeissa, jatkuu harrastus edelleen. Hankitaan pesille n. 20kg/pesä sokeria, ja sokeriliemen syöttöön soveltuvat välineet. Hankitaan aineet ja välineet punkintorjuntaan ja aletaan kunnostamaan ja puhdistamaan pesäkalustoa. Kootaan uusia puukehiä, ostetaan vahalevyjä ja valmistetaan kalusto tulevaan kesään. Minne tarvittava kalusto varastoidaan?

Jos hunajaa on yli oman tarpeen, mitä sille tehdään? Pistetään rahoiksi :) ?!

Meille kävi niin, että hunajaa alkoi parin katovuoden jälkeen tulla yli oman tarpeen. Lopulta perustettiin toiminimi, kun tuntui selkeämmälle laittaa tämän harrastuksen tulot ja ostokuitit eri pinoon kuin henkilökohtaiset. Hunajan myyntituotonhan voi ilmoittaa verottajalle myös henkilökohtaisena tulona, yrityksen perustaminen ei ole välttämätöntä. Yrittäjänä kuitenkin kuitilliset alkuhankinnatkin saa kirjanpitoon toiminnan siirtyessä yrityksen nimiin... Kysy lisää tilitoimistosta - tämän puolen jätän suosiolla heille!!!

Aikoinaan joku sanoi, että ansaitakseen elantonsa mehiläistarhauksesta, pitäisi pesiä olla 100kpl/yhden tarhaajan palkka. Isoja tarhaajia Suomessa ei ole kovin montaa, mutta somekeskusteluja seuratessa kiinnostusta alalle tuntuu olevan nyt nuortenkin joukossa. Suuren mittakaavan tarhaus onkin sitten tarina, jota me emme tunne!

- Sitten vietetään talvi jännityksessä, miten pesät talvehtivat ja onko tulevalle kesälle suunniteltava uusia pesiä menetettyjä paikkaamaan...