Muita mehiläispesän tuotteita
Mehiläisvaha
Mehiläisvaha on arvokas mehiläispesän tuote. Mehiläiset erittävät vahan vatsapuolensa rauhasista, se on aikuisen mehiläisen yhden elämänvaiheen päätehtävä pesässä. Vahaa käytetään pesän rakenteisiin, ja kehittyvien toukkien sekä valmiin hunajan kennojen peittämiseen.
Hunajakakkuja linkoamiseen valmistettaessa hunajaa peittävä vahakansi kuoritaan pois ja tuo hunajasta tahmea vahamassa säilytetään tulevaan käyttöä varten. Kuorimavaha on siis aina saman kesän vahaa, se on vaaleaa ja puhdasta.
Itse kennostot puukehissään varastoidaan odottamaan tulevaa hunajakautta, elleivät ne ole särkyneet tms. Vahakennostot, joissa mehiläiset kasvattavat toukkiaan, tummuvat jokaisen sukupolven kehityksen aikana, ja tummat kennot poistetaan kierrosta rikkoontuneiden lisäksi. Puhdistettu vaha palautetaan pesiin vahavalssaamon kautta: siitä tehdään mehiläisten rakennustyön avuksi kennokuvioisia vahalevyjä hunajakakkujen pohjaksi.
​
Mehiläisvaha puhdistetaan kuumentamalla. Sula mehiläisvaha, hunaja, roskat ja vesi kerrostuvat ja jäähtyneenä ne erotetaan toisistaan.
​
Mehiläisvahaa voit käyttää kotikosmetiikan, saippuoiden ja voiteiden valmistuksessa, tai valaa siitä kynttilöitä. Sitä käytetään puun ja nahan hoitotuotteissa, ja sen avulla perinnekäsitöissä saat pellavalangan luistamaan sotkeentumatta, ja voit tehdä vaikka vahabatiikkia!
​
Mehiläisvaha on rasvaseos, ja yksi sen ominaisuus on kerätä jäämiä saasteista ja ympäristömyrkyistä. Tutkitusti Suomessa näitä jäämiä on muuta maailmaa vähemmän puhtaamman ympäristön vuoksi, joten on tärkeää, että suomalainen mehiläisvaha palaa takaisin mehiläistarhoille. Harrastuksiin voi valita vahanmyyjiltä tarkoituksenmukaista mehiläisvahaa: perusteellisesti jäämistä puhdistettua kotikosmetiikkaan, ja edullisempaa vahaa käsitöihin, taiteeseen ja askarteluun.
​
Kielomäessä puhtain kuorimavaha käytetään omien tuotteiden valmistamiseen ja puhdistettu kakustovaha palautetaan vahavalssaamon kautta pesiin mehiläisten käyttöön.
​
Siitepöly
Meden keruun ohella mehiläiset keräävät pesiin suuren määrän siitepölyä. Kukissa mehiläiset leipovat siitepölystä meden kanssa pehmeää ja kosteaa tahnaa, jonka ne kuljettavat siitepölyvasuissaan pesään.
​
Pesässä mehiläiset pakkaavat siitepölyn omalle alueelleen vahakakuilla, ja käsittelevät sen maitohappobakteereilla hyvin säilyväksi pergaksi eli mehiläisleiväksi. Tämä on kasvavien mehiläistoukkien tärkeää proteiinipitoista ravintoa.
​
Pesien lentoaukolle asetettavilla keräimillä me keräämme osan siitepölystä syksyn ja talven luonnolliseksi ravintolisäksi. Keräimet tyhjennetään päivittäin ja siitepölypallerot pakastetaan. Myyntiä varten siitepölyrakeet kuivataan kasvikuivurissa ja kuivattu siitepöly säilyy huoneenlämmössä/viileässä ja valolta suojattuna hyvin.
​
Siitepölyä voi käyttää luonnon omana ravintolisänä smoothieissa tai jogurtissa, tai vaikka leivonnaisten terveellisempään koristeluun!
Propolis eli kittivaha
Mehiläiset keräävät puiden silmuista hartsiaineita, ja valmistavat niistä hyväntuoksuista ja tahmeaa kittivahaa eli propolista. Mehiläiset tykkäävät tilkitä kaikki raot ja kolot tällä antibakteerisella, pihkan kaltaisella aineella. Kalustoa huollettaessa rapsuttelemme propoliksen talteen. - Voisi propoliksen sinne jättääkin, mutta on se niin hyvää ainetta, että Kielomäessä se otetaan talteen!
Pesien päälle voidaan myös asettaa verkkolevyjä propoliksen keräämiseksi. Talvella pakkassäässä nämä kerääjät otetaan käsittelyyn, kylmässä muuten hiukan tahmea propolis on helpompaa käsitellä ja se irtoaa kerääjistä hyvin.
​
Propolis sisältää mm. hartseja ja antibakteerisia aineita ja sillä on suuri merkitys mehiläispesissä. Pesässähän on aina lämmintä ja kosteaa, mutta mm. propoliksen ansiosta pesät pysyvät hyvin terveinä.
​
Propolis uutetaan käyttöä varten tavallisimmin alkoholiin. Propolista voi myös käyttää luonnon purukumina! Saatavilla on lisäksi laitteita, jotka haihduttavat lämmön avulla propoliksen vaikuttavat aineet hengitysilmaan.
Perga eli mehiläisleipä
Mehiläiset lisäävät keräämiinsä siitepölypalleroihin erittämiään enstyymejä, ja pakkaavat pallerot vahakennostoon, missä maitohappokäyminen muuttaa ne pesän lämmössä hyvin säilyviksi. Tämä fermentaatio myös avaa siitepölyhiukkasten vahvan kemiallisen kuoren ja mehiläistoukat pystyvät hyödyntämään arvokkaat ravintoaineet kasvussaan ja kehityksessään pesän työläisiksi. Perga onkin varastoitu pesissä sikiöalan ympärille samalla kakulla, tai viereisille kakuille.
​
Mehiläistarhaaja tekee pesiä hoitaessaan toisinaan päätöksiä mehiläisten puolesta ja saattaa poistaa pergakakkuja tehdäkseen tilaa medelle, muninnalle tms. Perga on kuitenkin ensisijaisesti mehiläisten käyttöön tarkoitettua, ja sitä voidaan vastaavasti palauttaa pesään, kun siitepölyä on heikosti saatavilla, esimerkiksi keväällä pesän vahvistumista varten. Pergaa voi kuitenkin vielä jäädä varastoon, ja lisäksi sitä kertyy sadonkorjuun yhteydessä pesistä poistettavista tummuneista vanhoista kakuista.
​
Perga on myös ihmisille hyvä lisäravinne, onhan siinä kaikki ravintoaineet mitkä mehiläinen tarvitsee kehittyäkseen yhteiskuntansa aikuiseksi jäseneksi. Maitohappokäymisen vuoksi pergan ravintoaineet ovat myös ihmisen elimistölle helposti hyödynnettäviä.
Kuhnuritoukat ravintona
Mehiläistarhaajat ovat kautta aikojen napostelleet hoitotoimien sivussa makeanpähkinäisiä kuhnuritoukkia suoraan pesästä!
​
Kuhnuritoukkia poistetaan pesistä mehiläisten hyvinvoinnin vuoksi. 1900-luvun lopulla Suomeenkin tullut varroapunkki voi heikentää mehiläisyhteiskuntia merkittävästi, jolloin pesät sairastuvat ja saattavat myös kuolla helpommin. Varroapunkki lisääntyy mieluiten kuhnuritoukkien kennoissa. Koska kuhnurimehiläiset pääsääntöisesti vain asustelevat ja käyttävät työläisten pesään tuomaa ravintoa, niiden määrää voidaan rajoittaa - nuorien kuningattarien häälennoille kuhnureita riittää aina tarvittava määrä! Niinpä tarhaaja poistaa kesällä säännöllisesti muusta kennostosta erottuvan kuhnuritoukka-alueen ja sen mukana pienenpienet varroapunkit.
​
Pesästä poistetut toukat ovat helposti pilaantuvia ja ne on joko käytettävä välittömästi tai pakastettava. Perinteisin tapa valmistaa kuhnuritoukat ruuaksi on paistaa ne pannulla rapeiksi!
​
Kielomäessä kesällä pesistä poistetut kuhnuritoukkakennot säilytetään pakastimessa ja tarjoillaan talven pakkasilla pihapiirin linnuille sellaisenaan, tai rasvojen ja ryynien kanssa talviruoaksi leivottuina.
Api-terapia
Apiterapia on terapia-ala, jossa perinteisten hoitojen ja nykyaikaisen tutkimuksen pohjalta mehiläispesän tuotteita käytetään laajasti terveyden ylläpitämiseen ja sairauksien hoitoon. Mehiläisvahan, siitepölyn, propoliksen ja pergan lisäksi hoidoissa hyödynnetään mehiläismyrkkyä, emomaitoa, toukkamaitoa, mehiläispesän ilmaa, mehiläispesän ääntä jne.
​
Suomessa alan koulutus on yksittäisten kurssien varassa ja kouluttautuminen vaatii osaamisen etsimistä apiterapian vahvoista maista Euroopassa. Suomen Mehiläishoitajien Liitto osaltaan on tuonut tarhaajille perustietoa ja tukenut tiedon tuomista myös Suomeen.